LAUANTAI 25.1.2020 10.30 LÁDJOGAHPIRA REMATRIAŠUVDNA – REMATRIATION OF THE FOREMOTHER ́S CROWN -KIRJAN JULKISTAMINEN  | SIIDA | AANARAŠ-NÄYTTELYTILA

 

Taiteilija Outi Pieskin ja tutkija Eeva-Kristiina Harlinin taide-, duodji- ja tutkimusprojektiin (Esiäidin mahtilakki ládjogahpir) pohjautuvan kirjan julkaisutilaisuus.

 

Outi Pieski & Eeva-Kristiina Harlin

Esiäidin mahtilakki ládjogahpir

 

Skábmagovat – alkuperäiskansojen elokuvafestivaalin vuoden 2020 julisteessa nähdään saamelaisen taiteilijan Outi Pieskin taideteos. Teos on osa Pieskin ja tutkija Eeva-Kristiina Harlinin taide-, duodji- ja tutkimusprojektia Máttaráhku ládjogahpir – Esiäidin mahtilakki ládjogahpir. Projektista julkaistaan kirja pian Skábmagovat-festivaalin jälkeen. 

 

Ládjogahpir on kruunun kaltainen ylväs päähine, jota saamelaiset naiset käyttivät aina 1800-luvun lopulle saakka Saamenmaan alueella, joka tänä päivänä tunnetaan Norjan ja Suomen pohjoisosina. Saamelaisen perimätiedon mukaan ládjogahpirin käyttö kiellettiin pappien tahdosta, jotka väittivät pirun asuvan lakin sarven mallisessa yläosassa fierrassa. Ládjogahpirat oli poltettava, samaan tapaan kuin aiemmin saamelaisten pyhät rummut. Ládjogahpir edustaa muinaista saamelaista maailmanjärjestystä ja tasa-arvoista maailmankuvaa, yhteiskuntaa, joka kukoisti Saamenmaalla ennen kolonialismin tuomaa heteronormatiivista ja patriarkaalista sukupuolijärjestelmää sekä länsimaista maailmankatsomusta. Kertomuksen pirunsarvesta voi tulkita metaforaksi saamelaisten naispuolisten suojelushenkien demonisoinnille, jotka ovat saamelaisen kosmologian ja hengellisyyden perusta. 

 

Pohjoismaisten ja eurooppalaisten museoiden kokoelmista löytyy tänä päivänä 60 ládjogahpiria – vain muutama kappale on jäljellä Saamenmaalla. Máttaráhku ládjogahpir –  Esiäidin mahtilakki ládjogahpir -projekti tutkii kulttuuristen esineiden merkitystä ja arvoja saamelaisille: yksilöllisellä, henkilökohtaisella sekä yhteiskunnallisella ja kollektiivisella tasolla. Saamelaisten tutkijoiden mukaan duodjia voidaan pitää tietojärjestelmänä, joka avautuu niille, jotka tuntevat sen kielen. Kulttuurisilla esineillä voikin olla parantava vaikutus ja niiden avulla on mahdollista palauttaa muistiin niitä arvoja, jotka assimilaatio prosessi on vienyt . Esineet kantavat henkistä sisältöä, symboliikkaa ja muodostavat yhteyden esivanhempiin, sen vuoksi museoesineiden palautus onkin erittäin tärkeää saamelaisille. 

 

Harlin ja Pieski kutsuivat saamelaisia naisia yhteisiin työpajoihin, joiden tarkoituksena oli löytää kollektiivisesti työskennellen, uusia valmistus- ja käyttötapoja ládjogahpirille. Työskentelytavan voi määritellä duodjevismiksi, craftivismiksi, joka duodjin avulla voimaannuttaa osallistujia. Työpajojen seurauksena ládjogahpir on saanut uusia merkityksiä, se on uudelleen siunattu ja herätetty henkiin saamelaisen vastarinnan myönteisenä symbolina. Vaikka tietty maailmankuva on osin menetetty kolonialismin ja kristillisen käännyttämisen seurauksena, ládjogahpir on elvytetty tai pikemminkin rematrioitu. Rematriaatio-käsitettä käytetään tässä yhteydessä kuvaamaan prosessia, jossa  kulttuuriesineistö otetaan uudelleen osaksi eli kotoutetaan osaksi yhteiskuntaa tasavertaisesti, kaikkia olevaisia kunnioittaen. Tämä on prosessi, johon repatriaatio itsessään ei yllä.

Saamelaiset jumalattaret asuvat maassa ja velvollisuutemme on kuunnella heitä. Kun pyrimme kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kiinnitämme huomiota laajempaan biokulttuuriseen todellisuuteen, ymmärrämme että naispuolista äitimaata, eana eannažan on kunnioitettava. Väkivalta naisia kohtaan on verrannollista maahan kohdistuvalle väkivallalle ja riistolle. Ládjogahpir on uuden dekolonialistisen feminismin symboli. Se välittää esiäitiemme viestiä, jotka elävät yhä kanssamme.

 

EEVA-KRISTIINA HARLIN 

Eeva-Kristiina Harlin (s.1972) on tohtoritutkija Oulun Yliopistossa, Giellagas Instituutissa, Saamentutkimuksen oppiaineessa. Hänen väitöskirjansa tutkii saamelaisten aineellisen kulttuuriperinnön palautuspolitiikkaa. Harlin on työskennellyt Museovirastossa, Ruotsin Historiallisessa museossa, Saamelaismuseo Siidassa, RiddoDuottarMuseatissa, Norjassa ja Suomen Saamelaisarkistossa. Hän on työskennellyt pitkään saamelaiseen kulttuuriperintöön ja palautukseen liittyvien kysymysten parissa yhdessä saamelaisyhteisön kanssa. Harlin on työskennellyt saamelaisen kulttuuriperinnön kartoittamishankkeissa sekä pohjoismaisissa että eurooppalaisissa museoissa ja laitoksissa. Lisäksi hän on erikoistunut saamelaisarkeologian eettisiin kysymyksiin.

 

OUTI PIESKI
Outi Pieski (s.1973) on saamelainen taiteilija, joka työskentelee Utsjoelta ja Nummisista käsin. Hänen maalauksensa ja installaationsa tutkivat arktista aluetta sekä luonnon ja kulttuurin vastavuoroista suhdetta. Työssään hän yhdistelee perinteistä saamelaista käsityöperinnettä, duodjia, ja nykytaiteen menetelmiä ottaakseen osaa keskusteluun saamelaisista monikansallisessa diskurssissa. The Miracle Workers -kollektiivin (MWC) jäsenenä Pieskin tuotantoa nähtiin Suomen Alvar Aalto Paviljongissa, 58. kertaa järjestetyssä Venetsian Biennaalissa (2019). Siellä hänellä oli esillä paikkasidonnainen installaatio Ovdavázzit – Forewalkers (2019). Kuvataideakatemiasta valmistumisensa jälkeen (2000), Pieski on pitänyt näyttelyitä sekä Saamenmaalla että kansainvälisesti. Hän oli Ars Fennica -ehdokas vuonna 2015 ja voitti Valtion taiteenpalkinnon 2017.

 

http://www.outipieski.fi