Skábmagovat-elokuvafestivaalin historiaa

Skábmagovat-festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Tapahtuma sai alkunsa projektista, jossa joukko innostuneita ihmisiä pyrki saamaan Inarin talveen toimintaa ja tapahtumien sarjaa. Kaamosaika on jo itsessään on kiinnostava ja kaamos loppuu Inarissa Skábmagovat-festivaalin aikaan.

Festivaali koostuu kolmesta tapahtumasta: luontovalokuva- ja elokuvatapahtuma Camera Borealiksesta, SieivaGovat -valokuvaseminaarista ja Alkuperäiskansojen elokuva- ja TV-tuotantontotapahtumasta.

Alkuperäiskansat ovat olleet visuaalisissa tarkasteluissa ja elokuvien maailmassa suosittu eksoottinen mutta passiivinen kohde. Elokuvissa ja dokumenteissa alkuperäiskansoista ei ole aina pyritty antamaan todellista kuvaa ja niissä on jopa luotu vääriä kuvitelmia. Viime vuosikymmenien aikana ovat niin saamelaiset kuin muutkin alkuperäiskansat eri puolilla maailmaa ottaneet haltuunsa elokuvan vaikutusvoiman, ja alkaneet itse määritellä omaa kulttuuriaan. Skábmagovat-festivaalin kautta on pyritty lisäämään tietoisuutta saamelaisten omasta ja myös muiden alkuperäiskansojen kulttuureista.

Alkuperäiskansojen elokuva- ja TV-tuotantofestivaaleilla esitellään vanhaa ja uutta saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen elokuva- ja TV-tuotantoa. Festivaalilla on erikseen oma lastenohjelmisto. Tutustumiskohteena Skábmagovissa on ollut vuosittain saamelaisten lisäksi jokin toinenkin alkuperäiskansa. Skábmagovat on elokuvantekijöiden ja alkuperäiskansojen ja heidän tarinoistaan kiinnostuneen yleisön kohtaamisen ja keskustelun paikka. Osa elokuvanäytöksistä esitetään 100-paikkaisessa lumesta rakennetussa Revontuliteatterissa. Pakkasesta ja pimeydestä huolimatta festivaalista on kehittynyt lämminhenkinen.

21. – 24.1.1999

Skábmagovat-festivaalin ensimmäisinä vieraina olivat Australian alkuperäiskansat ja heistä kertovat elokuvat. Ohjaajavieraina olivat Willie Gordon ja Australian Filmi-instituutin alkuperäiskansajaoston johtaja Walter Saunders. Saundersilla oli mukaan kaksi kuusiosaista sarjaa "From the Sand to the Celluloid" (1996) ja "Shifting Sand - From the Sand to the Celluloid Continued" (1998). Elokuvat olivat kahdentoista eri ohjaajan teoksia, jotka esittivät Australian alkuperäiskansan nykyaikaa, historiaa ja kulttuuria. Festivaaleilla oli esillä kattava katsaus saamelaista filmituotantoa alkaen 1960-luvun dokumenteista uusiin lasten ohjelmiin. Yleisön suosikki oli Paul-Anders Simman elokuva "Antakaa luurankomme takaisin": Tarina kertoi Kautokeinon kapinasta tuomittujen jäännösten kohtalosta. Elokuva otti kantaa rotuoppeihin ja pakkosterilointeihin. Ensimmäisen Skábmagovat-festivaalin suosio ylitti kaikki odotukset ja -40 asteen pakkasesta huolimatta kävijöitä oli yli tuhat.

26. – 28.1.2000

Vuonna 2000 Inarissa vieraili Alanis Obomsawin, joka on kuvannut Kanadan intiaaneja yli 25 vuoden ajan. Hänen tunnetuin ohjaustyönsä on "Kahnesatake: 270 Years of Resistance". Elokuva kertoo Okan kriisistä, joka tapahtui 1990 Quebecissä, kun Okan kunta alkoi laajentaa golfkenttäänsä Kahneesatake Mohawk -intiaanien pyhälle maalle. Saamelaisalueelta mukana oli kolme ohjaajavierasta. Norjasta paikalla oli Nils Gaup, jonka elokuvasta "Tiennäyttäjä" tuli 1980-luvun loppupuolella suurmenestys. Se oli jopa Oscar-ehdokkaana parhaana ulkomaisena elokuvana. Ruotsinsaamelaisen Åsa Simma-Charlesin elokuva "Sieidi" käsitteli pyhän käsitettä ja hengellisyyttä. Norjasta oli mukana myös Johs. Kalvemo Kautokeinon kapinasta kertovalla elokuvalla "Maaksi olet sinä jälleen tuleva". Tapahtuman aikana käydyissä keskusteluissa pohdittiin mm. sitä, mitä uutta annettavaa alkuperäiskansoihin kuuluvilla naisilla on elokuvantekijöinä. Pohdittiin myös sitä, kenelle alkuperäiskansat oikeastaan tekevät elokuviaan.

26. – 28.1.2001

Festivaalien vieraina olivat äskettäin itsehallinnon saaneen Nunavutin inuiitit ja heistä kertovat elokuvat. Festivaaleilla esitettiin pitkä elokuva "Atanarjuat”, jonka kirjoittamisesta, tuottamisesta, ohjaamisesta ja näyttelemisestä vastasivat inuiitit itse. Inuiittien elokuva- ja TV-tuotannosta kertoi Inarissa Igloolik Isuma -yhtiön tuottaja-kuvaaja Norman Cohn. Revontuliteatterissa esitettiin monia lyhytelokuvia Kanadan inuiiteista ja saamelaisista. Kotimainen ensi-ilta oli paljon huomiota saanut Heikki Huttu-Hiltusen ja Liisa Holmbergin kolttasaamelaiseen aiheeseen pohjautuva dokumentti "Hennan leu’dd", joka kertoo sevettijärveläisestä yhdeksäsluokkalaisesta Henna Mäestä. Lisäksi esitettiin norjalaisen Liv Inger Sombyn uusi dokumentti "Mu ruoktu lea mu vaimmus" (Kotini on sydämessäni). Elokuva kertoo Kaamasmukassa asuvasta Jouni Helanderista.

25. – 27.1.2002

Vuonna 2002 tapahtumassa esiteltiin Brasilian alkuperäiskansojen elokuva- ja dokumenttituotantoa. Elokuvista kertoivat alkuperäiskansojen oikeusaktivisti ja valokuvaaja Vincent Carelli, elokuvaohjaajat Mari Corrêa ja Divino Tserewahú. Brasilialaisen alkuperäiskansaelokuvan anti painottui sikäläisissä intiaaniyhteisöissä 15 vuotta käynnissä olleeseen "Video kylässä" -projektiin (Video nas aldeias). Siinä kamera on pyritty muuttamaan työkaluksi, jonka avulla intiaanit ovat voineet ilmaista identiteettiään ja heijastaa näkemyksiään omasta maailmastaan. Saamelaisdokumenttituotannosta nähtiin kaksi ensiesitystä, Inarin elokuvakäsikirjoittaja- ja tuotantokursilla valmistuneet työt "Ritva & Xia", angelilaisen toimittajan Ritva Torikan ja hänen Kiinasta adoptoimansa Xia-tyttären tarina, sekä "Taitaja", elokuva saamelaiskäsityön taitajasta ja opettajasta Anni Äärelästä. Lisäksi nähtiin mm. Ruotsin saamelaisen Anette Niian "Trackback" (Juuria etsimässä) ja Norjan saamelaisen Nils John Porsangerin "Lesbo Kautokeinossa". Elokuva kuvaa Maarit Buljoa, joka joutui seksuaalisuutensa takia muuttamaan Osloon ja katkaisemaan suhteensa kotikyläänsä. Lisäksi nähtiin Norjan saamelaisen Johs. Kalvemon "Nainen on jumalani", henkilökuva saamelaistaitelija Iver Jåksista ja hänen maailmastaan sekä Paul-Anders Simman "Iisko-Matti ja rakkaus", filmi sympaattisesta moottorikelkkakorjaajasta Ingemar Raukolasta ja kauniista Alettasta, rikkaan poromiehen tyttärestä.

23. – 26.1.2003

Viidennen vuoden kunniaksi Skábmagovat-tapahtuman suojelijaksi saatiin Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen. Festivaalien teemana oli Havaiji ja Tyynen valtameren alkuperäiskansat. Kala 'iokona Ontain ohjaama "Ka'ililauokekoa" (Rakkauden voima), ensimmäinen havaijinkielinen kokopitkä elokuva, sai Euroopan ensi-iltansa. Festivaalilla nähtiin Johs. Kalvemon ja John Erling Utsin dokumentti Nils-Aslak Valkeapäästä ("Vaimmustan lea biegga"), sekä ensiesityksenä Nils John Porsangerin ja Eilif Aslaksenin elokuva ”Kidnapattu”. Keskustelu- ja tiedotustilanteissa puhuttiin mm. elokuvan tekemisen etiikasta Tapio Suomisen ohjaaman Mosku-elokuvan innoittamana. Festivaaleilla jaettiin ensimmäinen Skábmagovat-tunnustuspalkinto, jonka sai norjansaamelainen Johs. Kalvemo. Tunnustuksella haluttiin korostaa elokuvan ja dokumenttielokuvan merkitystä alkuperäiskansojen identiteetin vahvistajana.

22. – 25.1.2004

Kuudensien Skábmagovat-festivaalien alkuperäiskansojen elokuva- ja TV-tuotantotapahtuman vieraina olivat saamelaistuotantojen lisäksi komilaiset elokuvat. Komista vierailivat ohjelmapäälliköt Aleksandr Pivkin (Komin tasavallan TV) ja Olga Savenko (Komi gor). Saamelaistuotannoista oli ensi-illassa Liv Inger Sombyn ja John Erling Utsin “Maaton valtiomies” (Ávkin máilbmái), dokumentti norjansaamelaisesta Ole Henrik Maggasta, joka puolustaa alkuperäiskansojen oikeuksia YK:n alkuperäiskansojen neuvostossa.

(Teksti: Agnes Aljas 2004)